Stand up -komiikan kotimaana pidetään Amerikkaa. Sen taustalta löytyy erilaisia lavataiteen ja -viihteen muotoja, jotka yhdistyivät nykyään stand up -komiikaksi kutsutussa komedian tyylilajissa. Tunnetuimpia stand up -koomikoita ovat esimerkiksi Robin Williams, Eddie Murphy, Eddie Izzard, Jimmy Carr ja Woody Allen. Televisiokanavien, videotaltiointien ja internetin välityksellä stand up -koomikot ovat tulleet tutuksi laajalle yleisölle. Monet entiset koomikot ovat lisäksi päätyneet muihin viihdealan töihin kuten elokuvanäyttelijöiksi, televisiotähdiksi tai viihdepersooniksi.

Miten stand up sai alkunsa?

Stand upin historia voidaan jäljittää 1800 -luvun vaudeville- ja varieteeviihteeseen. Sekä Yhdysvalloissa että Englannissa työväenluokkaiset ihmiset kokoontuivat mielellään seuraamaan vapaahetkinään viihdettä. Englannissa koomikoita nähtiin music hall -esityksissä. Siellä laulujen ja tanssiesitysten lomassa käytettiin sukkelasanaisia koomikoita heittämässä vitsejä.

Samaan aikaan Yhdysvalloissa kehittyi samantapainen kulttuuri, jota kutsuttiin siellä varieteeksi tai vaudevilleksi. Koomikot kiersivät kaupungista toiseen esiintyäkseen eri varieteessa. Lähellä olevia viihteen muotoja on esim. burleski ja muut enemmän sirkusta muistuttavat viihdenumerot. Monet sittemmin elokuvista tutut tekijät kuten Ohukainen ja Paksukainen (Laurel ja Hardy) esiintyivät varieteessa tultuaan Yhdysvaltoihin, samoin Charles Chaplin, jonka kulkurihahmo oli kehittynyt alun perin lavaviihteenä Englannissa.

Vaudeville jäi elokuvan jalkoihin

Vähitellen vaudevillen merkitys viihteen tuottajana alkoi kadota. Elokuvat tulivat muotiin 1910-luvulla. Monet entiset vaudevillen esiintyjät kuten edellä mainitut Ohukainen ja Paksukainen ja Chaplin alkoivat tehdä elokuvia. Moderni 1920-luvun yleisö hullaantui filmitähtiin. Yhä useammin iltaviihdettä haettiinkin elokuvista eikä vaudeville-teattereista. Elokuvien rinnalle tuli muitakin viihteen tuottajia. Radion ansiosta viihteen nälkäisen yleisön ei tarvinnut välttämättä siirtyä kotoa minnekään: viihdyttävää ohjelmaa löytyi omalla kotisohvalla istuen, kun avasi radion. Myös televisio tuli pian koteihin. Yhdysvalloissa ne olivat yleisiä jo 1940-luvun lopulla. 1950-luvulla elettiin jo television ensimmäistä kultakautta.

Televisio käytti vaudevillekoomikkoja

Monet ensimmäisistä televisiotähdistä olivat taustaltaan varieteesta. Esimerkiksi Dean Martin ja Jerry Lewis olivat kumpikin omalla tahollaan kiertäneet klubeilla, toinen laulamassa ja toinen esittämässä komediallista numeroaaan. Miehet yhdistivät voimansa ja alkoivat menestyä lavakoomikkoina. Vähitellen heidän tiensä vei yökerhoista televisioon. Samoin kävi Bob Hopelle, joka oli sodan aikana saavuttanut menestystä viihdytysjoukoissa. Bob Hope oli ensimmäisiä koomikoita, jotka käyttivät isoa käsikirjoittajakaartia kirjoittamassa vitsejä. Vitsit olivat usein sovinistisia ja rakenteeltaan niin paljon toisiaan muistuttavia, että tyylilajista oli helppo päästä nopeasti perille. Yleisö kuitenkin piti niistä kovasti. Koomikoilla oli 1950-1960 -luvulla tapana pukeutua vielä tyylikkäästi pukuihin ja solmioon. Koko esiintymistyyli oli sovinnainen ja yleisön kannalta esitystä oli turvallista ja helppoa seurata, kaikki meni ennalta arvattavaan, sovinnaiseen tyyliin.

Vaihtoehtoinen komedia nostaa päätään

1960-luku oli Yhdysvalloissa murroksen aikaa. John F. Kennedy murhattiin, samoin Bob Kennedy ja Martin Luther King. Roturistiriidat kävivät voimakkaina, Vietnamin sota herätti rajua vastustusta. Mustien ihmisten vastarinta kasvoi ja yhä useampi musta henkilö nousi julkisuuteen. New Yorkissa nuoret ihmiset olivat väsyneet sovinnaiseen komiikkaan, jota vanha polvi esitti. Henkilöt kuten Bill Cosby ja Woody Allen olivat lukeneita nuoria ihmisiä, jotka halusivat kyseenalaistaa vallitsevat olot. Klubeilla alettiin esittää vähemmän sovinnaista materiaalia. Ensimmäistä kertaa koomikot eivät enää olleet yleisön palveluksessa, vaan heillä oli sanottavaa. Tässä kulttuurissa, 1960-1970 -lukujen taitteessa stand up -komiikka sai alkunsa. Verrattuna aikaisempaan viihdyttämiseen, uusi komiikka oli rajua, kyseenalaistavaa, tabuja rikkovaa. Yleisö nauroi, osa ehkä säikähdyksestä. Stand up, joka merkitsee ylös nousemista, esiin astumista, toi kantaaottavan, henkilökohtaisesta kokemuksesta lähtevän komiikan yleisön eteen. Koomikkoja alkoi tulla lisää, klubeja avattiin. Aivan uusi viihdemuoto oli syntynyt.