Suomessa on tehty stand uppia jo paljon ennen varsinaista stand up -boomia, jonka voi sijoittaa 2000 -luvun alkuun. Ensimmäiset suomalaiset stand up -koomikot olivat aitoja kansankoomikkoja, jotka kiertelivät esim. erilaisilla kesäjuhlilla. Näytteliijä Esa Pakarista, joka tuli tunnetuksi Pekka Puupää -hahmostaan, voidaan hyvin pitää varhaisena lavakoomikkona. Monet kuplettilaulajat kuten J. Alfred Tanner ja Matti Jurva kertoilivat juttuja musiikkinumeroiden välissä. Kuplettilaulajien kulta-aikaa oli 1910- 1920 -luvut.

1960-luvulla erilaiset ravintolaohjelmat olivat muodissa. Televisiokin teki tunnetuksi monia esiintyjiä. Esimerkiksi Jukka Virtanen, Aarre Elo ja Matti Kuusla esittivät huumoria niin televisiossa kuin erilaisilla livekeikoilla. Esikuvana näillä suomalaisilla koomikoilla oli esim. Bob Hope ja Jerry Lewis. Sittemmin on ollut erilaisia koomikoita, kuten kaikkien tuntema Jope Ruonansuu, Klaus Thomasson ja esimerkiksi Kassi-Alma. Osa koomikoista on esittänyt tietynlaista hahmoa, jonka puitteissa huumoria on esitetty. Televisiosta tunnetut Hansu ja Pirre eli Eija Vilppaan ja Riitta Havukaisen tuulipukuiset keski-ikäiset aviovaimot tulivat myös tunnetuksi monesta kesäjuhlasta.

Kun suomalaiset stand up -komiikan tekijät 1990-luvulla aloittivat, ongelmana oli se, että muutamat puritaanisen stand upin piirteet olivat yleisölle vieraita. “Puritaaniseksi stand upiksi” voidaan kutsua vaihetta, jossa Suomessa alettiin aktiivisesti kehittää stand up -kulttuuria. Alan kiistattomana pioneerina voidaan pitää näyttelijä Markku Toikkaa, joka kirjoitti yhdessä Maritta Venton kanssa kirjan Ala naurattaa stand upista vuonna 2001. Toikka aloitti stand up -komiikan jo 1990-luvun puolivälissä.

Televisio yritti lanseerata stand upin Suomeen

Ensimmäiset kokeilut stand upista nähtiin Yleisradion kanavilla. Uusia komedian tyylilajeja oli tuotu 1990-luvun alussa muitakin. Esimerkiksi improvisaatio tuli Suomeen kahta kautta: kanadalaisen Keith Johnstonen kehittämä Teatterikisat -formaatti tuli Espoon teatteriin vuonna 1990. Espoon teatterin freelance -näyttelijöistä koostuva työryhmä kävi opiskelemassa improvisaatiota Kanadassa asti ja heitä koulutettiin myös Suomessa. Markku Toikka kuului tähän ryhmään, samoin kuin näyttelijät Ville Virtanen ja Eero Saarinen. Improvisaatiolla on läheinen yhteys amerikkalaiseen stand up -komiikkaan; on komediaklubeja, joilla on ollut sekä improiltoja että stand up -iltoja.

Improvisaatio tuli yleisölle tutuksi myös Ryhmäteatterin Nyhjää tyhjästä -ohjelman kautta, jota esitettiin kesällä 1991 televisiossa. Esityksessä nähtiin mm. Ulla Tapaninen, joka sittemmin on tehnyt paljon monologipohjaisia yhden naisen komediailtoja Lava-ammuntaa. Illat ovat olleet suosittuja aina 2010-luvulle asti.

Yleisradion viihdetuottaja Pentti Järvinen toi maailmalta uusia televisioviihteen formaatteja Suomeen. Yksi tällainen kokeilu oli H-hetki, jota esitettiin perjantai-iltaisin suorana lähetyksenä Tähtitorninmäen studiolta. Ohjelma jäljitteli amerikkalaisia talk show -formaatteja, joissa talk show -vieraiden haastattelun lomassa nähtiin sketsejä. Tekijöinä olivat Espoon teatterin improvisaatioryhmästä tuttuja tekijöitä, joille kirjoitettiin myös stand up -tyyppistä sisältöä.

Keväällä 1993 Järvinen lanseerasi puolestaan puoli tuntia kestävän Komediaklubi -formaatin lauantain myöhäisiltoihin. Klubityyppiseksi sisustetussa tilassa näyttelijät, mm. Markku Toikka, esittivät stand uppia, jota olivat esiintyjien lisäksi käsikirjoittajat kirjoittaneet. Lavalla nähtiin myös mm. Pertti Koivula ja Eero Saarinen. Ohjelma ei kuitenkaan vielä pystynyt keräämään yleisöä siten, kuin noin kymmenen vuoden kuluttua, jolloin stand up oli tullut tutuksi isolle osalle suomalaisia.

Klubikokeiluja 1990-luvulla

Varhaisimpia klubikokeiluja löytyy sekä Helsingin Q-teatterista, jossa oli pienimuotoista klubitoimintaa 1990-luvun puolivälissä esim. vappuaattona. Hämeenlinnassa klubitoiminta käynnistyi myös jo 1990-luvun puolella. Näyttelijä Riku Suokas oli ensiksi näyttelijänä Hämeenlinnan kaupunginteatterissa ja sittemmin johtajana. Hänen pitkäaikainen intohimonsa oli ollut perustaa toimiva stand up -klubikulttuuri Suomeen. Erinäisten kokeilujen jälkeen tuuma saa ilmaa siipiensä alle ja suomalainen stand up -kulttuuri oli syntynyt.