2000-luvun alkuun tultaessa oli aikuiseksi varttunut sukupolvi, jolla oli ollut mahdollisuus katsoa videokasetteja pienestä pitäen. Eddie Murphyn keikkavideot ja monien muiden koomikkojen stand up -settejä saattoi seurata videoilta. Netti lisäsi tietoisuutta ulkomaisesta klubikulttuurista, vaikka esimerkiksi Youtubea ei vielä ollut olemassa vasta kuin vuonna 2005.

Suomalaisen stand up -klubikulttuurin voi katsoa syntyneen niihin aikoihin, kun 25-vuotias näyttelijä Riku Suokas valittiin Hämeenlinnan kaupunginteatterin johtajaksi vuonna 1997. Hänen vuotta aiemmin, vuonna 1996, perustama ClubActOne -stand up klubitoiminta sai ilmaa siipiensä alle, kun osa esityksistä pystyttiin järjestämään kaupunginteatterin tiloissa. Nuorelta teatterinjohtajalta odotettiin räväköitä tekoja ja stand up -komiikka sopi paremmin kuin hyvin nuoren teatteriyleisön tavoittelemiseen.

ClubActOne loi pohjan suomalaiselle klubikulttuurille

Ensimmäisiä klubeja järjestettiin hämeenlinnalaisissa ravintoloissa. Esiintymässä olivat Suokkaan lisäksi mm. näyttelijät Harri Ekonen, Ilari Johansson, Lasse Sandberg, Perttu Pesä ja naisvahvistuksena Birgitta Putkonen. Hämeenlinnan ulkopuolisena tekijänä paikalle löysi tiensä myös suomalaisen stand upin veteraani Markku Toikka. Suokas on kertonut, miten stand up oli pitkään vain sitä, että hän värväsi mukaan näyttelijäkavereitaan esiintymään. Lavalla taas oli tärkeintä yrittää saada yleisön luottamus siitä huolimatta, että hämeenlinnalaisyleisölle stand up oli tyylilajina aivan uusi. Erityisiä hankaluuksia stand upin alkuaikoina aiheutti se, että suomalainen yleisö oli tottunut ns. “hassu hattu” -huumoriin, jossa koomikko pukeutumalla hassuihin pukimiin huvittaa katsojia hahmonsa puitteissa.

Suokkaan lanseeramat ensimmäiset stand up -esiintyjät pyrkivät kuitenkin pitämään genren puhtaana ja “oikeaoppisena”, eli pelkkään puheeseen perustuvana ja muutenkin stand upin ominaispiirteitä noudattelevana. Perustana oli se, että esiintyjät pyrkivät luomaan oman “rutiininsa” eli setin jossa oli valmista materiaalia ja jota oli testattu pienemmillä yleisöillä. Setti oli aluksi koomikolla lyhyempi, noin 5 minuutin mittainen, ja siitä sitä pyrittiin kasvattamaan kohti 15-20 minuuttia, lopulta jo 25 minuuttiin.

Klubeille tulee myös muita kuin hämeenlinnalaisia

Suomenruotsalainen näyttelijä Andre Wickström oli pitkään ollut kiinnostunut stand upista ja 2000 -luvun alkuun mennessä Wickström päätyi yhteen Riku Suokkaan tekijöiden kanssa. Myös muita tekijöitä löytyi vähitellen. Taivalkoskelainen Pekka Jalava oli tullut opiskelemaan teatterikasvatusta ammattikorkeakouluun Helsinkiin ja hän päätyi ennen pitkää stand up -lavoille. Helsinkiläisessä On The Rocks -ravintolassa alettiin pyörittää open mic -iltoja ja kursseja, joita Pekka Jalava usein veti. Yhdeltä kurssilta löytyi myös ensimmäisiä naisstand up -koomikoita edustava Krisse Salminen. Näyttelijät Jaakko Saariluoma ja Heli Sutela seurasivat pian perässä.

Jyväskylän Seisomapaikka tähtien tekijänä

Mielenkiintoisen lisän suomalaiseen stand up -genreen toi Jyväskylän yliopiston piirissä syntynyt Seisomapaikka -klubi. 2000 -luvun alkupuolella moni suomalainen koomikko tuli Seisomapaikan kautta, jota ansiokkaasti pyöritti pitkään Teemu Vesterinen. Klubilla aloitti mm. Ismo Leikola, joka sittemmin on menestynyt stand upissa Amerikkaa myöten. Yhdessä ClubActOnen kanssa Seisomapaikka muodosti organisoituneen klubikulttuurin rungon, jossa tavoitteellisesti kehitettiin ammattimaista stand up -genreä.

Helsingin ensimmäinen vapailla markkinoilla toiminut stand up -klubi oli Ratakadulla Mocambo -ravintolassa, jossa Bundolon stand up -klubia pyörittivät Tilda Korkeela ja Hanna Seppänen. Klubi toimi ammattiperiaatteella, eli koomikot olivat palkallisia.

Klubikulttuuri hajoaa

Vuonna 2004 Riku Suokas valittiin Tampereen Työväen Teatterin apulaisjohtajaksi ja sittemmin johtajaksi. ClubActOne päätyi tällöin osaamattomiin käsiin ja pitkään kehitetty klubiformaatti jäi pelkästään satunnaisiksi klubeiksi Helsingin Pasilassa ilman jatkuvaa kehittämistä. Sittemmin on Suomessa ollut erilaisia klubeja, joista suurin osa toimii sillä periaatteella, että korkeintaan kuuluisimmalle esiintyjälle maksetaan, muut ovat esiintymässä palkatta. Klubitoiminnan sijaan on tullut koomikoiden omia kiertueita, jotka ovat paikoitellen osoittautuneet hyvinkin kannattaviksi.

Menestyneintä henkilökohtaista uraa on rakentanut Sami Hedberg, joka voitti Get Up Stand Up -kilpailun 2005.